Sitten kävin miettimään käsityksiä armosta, ja muistelemaan myös kirkoissa tapahtuneiden tulipalojen ja tuhopolttojen uutisointeja reilun kymmenen vuoden takaa. Minua on mietityttänyt pitkään se, mitä 18-vuotiaalle mahdollisesti tapahtuu sen jälkeen, kun hän vahvasti päihtyneenä aiheuttaa kirkon palamisen? Nuorelle, joka omien sanojensa mukaan katuu tekoaan eikä osaa kertoa teolleen mitään järkevää syytä? Hänen tiedetään muutamia minuutteja tekonsa jälkeen lähettäneen kaverilleen tekstiviestin: "Oho, taisin sytyttää kirkon palamaan”. Kaikki näyttäisi viittaavaan siihen, että tulipalo sai alkunsa humalaisten nuorten hölmöilystä. Johtava kihlakunnansyyttäjä on kuitenkin teon motiiveista täysin eri mieltä kuin syytetty itse. Kihlakunnansyyttäjä väittää teon motiiviksi vihamielistä suhtautuminen kristinuskoon. Syytetty tuomitaan kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan törkeästä tuhotyöstä. Hänelle määrätään liki 4,3 miljoonan euron vahingonkorvaukset korkoineen.
Entä mitä viisikymppiselle viihdetaiteilijalle tapahtuu sen jälkeen, kun hän on levittänyt lapsen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa kuvamateriaalia eteenpäin? Henkilölle, jonka puhelimesta löydetään tietokoneen ruudulta kuvattu video, jossa aikuinen mies raiskaa pientä lasta? Hän saa ensin tuomioksi päiväsakkoja 15 480 euroa. Ei valita tuomiosta mutta kertoo olevansa tyytymätön sakkojensa suuruuteen. Päiväsakkojen kokonaissumma laskee noin 8 300 euroon. Noin pari vuotta kestäneen hiljaisemman kauden jälkeen hän pääsee kirkkoon laulamaan joululauluja, ja kirkkoherra julkisesti puolustaa hänen mahdollisuuttaan harjoittaa elinkeinoaan. Myös somessa viihdetaiteilijaa puolustetaan ja kirkkoherraa kehutaan viisaasta päätöksestä. Kommenteissa korostetaan armollisuutta tyyliin "Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven". Painotetaan että jokainen saa itse päättää osallistuuko kyseiseen joulukonserttiin vai ei.
Yhteiskunta ja kirkko siis selvästi osoittavat armollisuutta sellaista henkilöä kohtaan joka on oikeudessa tuomittu seksuaalirikoksesta. Armollisuutta häntä kohtaan riittää, vaikka rikoksesta tuomittu ei itse ole julkisuudessa pahoitellut eikä kertonut katuvansa tekoaan. Missä on yhteiskunnan ja kirkon armollisuus niitä lapsia kohtaan joiden sukupuolisiveellisyyttä loukataan?
Ja eikö olisi kohtuullista sekin, jos yhteiskunta ja kirkko osoittaisivat hieman enemmän armollisuutta myös sellaista henkilöä kohtaan, joka on nuorena hölmöillyt humalassa, saanut sen seurauksena vuosia vankeutta, miljoonien eurojen velkataakan ja katunut tekoaan? Ei tietenkään niin, että sitä tekoa olisi mitään syytä puolustaa, mutta voisi useampi sanoa ääneen, että kyseinen teko todennäköisesti ei ollut tahallinen eikä hyökkäys kristinuskoa kohtaan. Voidaan tunnustaa, että tulipalon aiheuttamat aineelliset vahingot olivat mittavat. Mutta voidaan tunnustaa sekin, että kyseisen teon seurauksena ei tapahtunut kuitenkaan niin mittavaa vahinkoa että joku olisi esimerkiksi kuollut. Monen muun vahingollisen teon seurauksena joku kuolee joka päivä.
Armollista yötä.
