Pakkohan tämä oli tänään laittaa soimaan. Vaikka se toisaalta näyttää ja kuulostaakin nyt minun makuuni hieman liian rakennetulta, niin pidän siitä edelleenkin, koska se oli suosikkibiisini aivan varhaislapsuudessani.
Muistot musiikkivideosta ja kappaleen esityksestä jossakin tv-ohjelmassa ovat minulle yhtä aikaa sekä todella elävät että hähmäiset. Se ei ole mikään ihme ottaen huomioon, että olin kaksivuotias kun Total Eclipse of the Heart julkaistiin. Tavallaan tämä ei ole verrattavissa mihinkään muuhun suosikkibiisini, koska tämä on ensimmäinen kappale jonka muistan koskaan kuulleeni. Ei siis todennäköisesti suinkaan ensimmäinen jonka olen kuullut, mutta ensimmäinen jonka pystyn selvästi muistamaan. Mikään muu kappale ei siis onnistu viemään minua ajassa yhtä kauas taaksepäin ja edustamaan minulle samankaltaista nostalgiaa.
Minusta on aina tuntunut hyvin merkitykselliseltä kun pystyy muistamaan. Eikä ainoastaan musiikkia. Tätä kuunnellessani muistot omasta varhaislapsuudestani palautuvat aina mieleen. Kun on 1980-luvulla syntynyt, niin sen ajan musiikkiin on erityinen suhde. Enkä osaa aivan aukottomasti itselleni selittää miksi jotkut tietyt muistot omasta elämästäni yhdistän mielessäni juuri tähän kappaleeseen, mutta on sen täytynyt meillä kotona soida radiosta useasti. Jokin siinä vaan teki ison vaikutuksen, ja muistan edelleen elävästi miten tärkeältä se tuntui.
Kepeät mullat Bonnielle. Kiitos musiikistasi.
