Teoksen ensi-ilta oli viime elokuussa Lappeenrannan Taidekeskus Idän Galleria Riutassa Hohtosinisiipi näyttelyssäni. Sen jälkeen se oli isommassa kuvakoossa esillä Imatran Taidemuseolla Paikalliset tulevaisuudet näyttelyssä. Imatran Taidemuseo hankki teoksen kokoelmiinsa, joten todennäköisesti se on taidemuseon näyttelyissä esillä tulevaisuudessakin. Teos on saatavilla myös dvd-levyinä, joissa on minun tekemät kannet.
Keväällä 2018 taltioin siis Imatran Taidekeskus Krimin viimeiset hetket, Koti nimeltä Krimi -purkutalonäyttelyn avajaiset, musiikkiesitykset, performanssit ja runonlausunnat vhs-c-kaseteille tietämättä siinä vaiheessa vielä lainkaan mitä sillä materiaalilla varsinaisesti tulisin tekemään. Ja miten ylipäätänsä saisin kätevästi siepattua materiaalia nauhoilta digitaaliseen muotoon. Videon tekeminen oli minulle tuttua jo ennen taidekouluakin, ja opiskellessani video oli sivuaineenani, mutta keväällä 2018 oli kulunut jo kahdeksan vuotta taukoa siitä, kun olin viimeksi tehnyt videota. Materiaali pysyi sitten vielä pari vuotta kaseteilla, kunnes vuonna 2020 sain Taiteen edistämiskeskuksesta mediataiteen apurahan dokumentin tekemiseen. Se tuntui todella merkitykselliseltä asialta minulle, koska silloin sain ensimmäistä kertaa työskentelyapurahan yksityishenkilönä. Satunnaisesti kuvaamaani materiaalia Krimiltä minulla olisi ollut kymmenen vuoden ajalta, mutta päätin rajata tämän dokumentin visuaalisen puolen ainoastaan viimeisiin hetkiin, niin että kerron menneisyydestä tekstimuodossa mustaa taustaa vasten kuvien välissä. Noudatin siis mykkäelokuvien tyyliä muistuttavaa estetiikkaa. Myös varsinaisista haastatteluista ja kertojan äänestä päätin luopua kokonaan, koska halusin säilyttää tunnelman mahdollisimman autenttisena. Tosin, mukana on tietysti myös kohtauksia, jotka on rakennettu hyvin pitkälti jälkiäänittämällä ja leikkaamalla ja kikkailemalla, mutta itse kuvaustilanteita en ollut etukäteen valmistellut. Talojen historian selvittämisessä sain apua Imatran Kaupunginmuseolta sekä paikallishistorioitsija Veikko Puskalta. Keräsin myös pieniä tarinoita Krimillä asuneilta ja vierailleilta. Paljon jäi myös kertomatta.
Teoksen syntymiseen vaikutti merkittävästi eräs yksittäinen tapahtuma. Loppuvuodesta 2017 olin matkalla Imatralta Joutsaan Taidelaitos Haihatukseen residenssitaiteilijoiden näyttelyyn, johon itsekin osallistuin. Kun hyppäsin Lahdessa junasta odottamaan bussia, minulle jäi ylimääräistä aikaa, ja päätin käyttää sen taidenäyttelyihin. Kävelin siis Galleria Uusi Kipinään ja näin siellä Emilia Rüffin dokumentaarisen videoteoksen Meïssa. Se kertoi senegalilaisesta polkupyöräkorjaajasta, taiteilijasta ja filosofista. Luin näyttelyn tiedotteen, ja videoteoksen syntyhistoria teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kun Emilia Rüf oli tavannut Senegalissa Meïssan, hän oli kertonut Rüffille aina halunneensa tehdä elokuvia. Tarinasta jäi minulle erityisesti mieleen se, kuinka he olivat yhdessä hitsanneet kameran jalustan polkupyörän ohjaustankoon. Silloin ymmärsin yhden elämän suurimmista totuuksista: ei pidä kuvitella, ettei ole tarvittavaa kalustoa kamera-ajoon, silloin kun vieressä seisoo polkupyöräkorjaaja, jolla on välineet hitsata kameran jalusta polkupyörän ohjaustankoon. Siitä mielikuvasta sain voimaa, ja havahduin siihen millaisia rajoitteita me itse luomme omalle ilmaisullemme. Millaisia ilmaisun vapauksia me jätämmekään käyttämättä. Mitättömin syin. Moni asia toteutuakseen vaatii vain hieman kekseliäisyyttä. Aloin taas innostua videon tekemisestä ja dokumentoinnista. Ja seuraavana keväänä en enää rajoittanut omaa ilmaisuani miettimällä voinko kuvata purkutalonäyttelyn avajaisia 17 vuotta vanhalla vhs-c-videokamerallani vai en. Joskus jokin irrallinen tapahtuma vaikuttaa olennaisesti omaan tekemiseen ja suhtautumiseen.
Viimeisissä juhlissa Krimillä esiintyy Jarmo Kervinen, Lauri Kuosa, JP Lehtinen, Juho Maurinen, Elina Sarvi, Saimi Suikkanen, Onni Takkinen, Enni Vekkeli ja Jouni Viljakainen. Menossa mukana Krimillä asuneita henkilöitä kuten Janette Holmström, Ole Härmälä, Anni Kristiina, Sini Kosonen, Jarkko Liutu, Jussi Nykänen ja Heidi Suikkanen. Mukana hengailijoina Ulla-Maija Järnstedt, Moss Keppikuningas, Heli Valkama, Susa Walve ja Katri Verronen. Ja jos tarkkaan katsoo, voi kuvista bongata myös Kaija Hinkulan, Olli-Pekka Härmän, Laura Karjalaisen, Jarno Rossin ja Ville Rossin. Jälkiäänitetystä musiikista pitää mainita Heikki Pöyhiän säveltämä ja George Cloudyn esittämä Tulentalloja, jonka muistan useasti soineen levyltä Galleria Krimin keittiössä. Toisena mainintana JP Lehtisen säveltämä ja esittämä Passing by, joka oli esillä Koti nimeltä Krimi -purkutalonäyttelyssä osana JP Lehtisen ja Saimi Suikkasen samannimistä installaatiota. Kolmas jälkiäänitetty kappale on Juho Maurisen säveltämä ja esittämä Konnunsuo. Katsoin, että entisestä vankilastaan tunnettu Konnunsuo sopii teemallisesti Krimin kanssa yhteen. Sekä Konnunsuolla että Krimillä on asunut rikollisia. Olivathan kyseiset kaksi taloa Imatran Mansikkalassa saaneet nimensä siellä aikanaan toimineen kriminaalihuoltoyhdistyksen mukaan.
Hyvää uutta vuotta. Kiitos kaikille yhteistyöstä.
Hyvästi Krimi.
Mikko
