Jeesus oli palestiinalainen

Tänäänkin on hyvä päivä esittää kysymyksiä liittyen hyödykkeelle asetettuun arvoon ja "arvopohjaiseen realismiin".

Kun roomalaiset oletettavasti antoivat 30 hopearahaa Juudakselle, se omalta osaltaan teki mahdolliseksi erään palestiinalaisen surmaamisen ristillä. Kun suomalaiset tiedettävästi antavat 300 miljoonaa euroa sotarikollisille, se omalta osaltaan tekee mahdolliseksi kokonaisen kansan surmaamisen Pyhtään kunnan kokoisella alueella.

Miksi jälkimmäistä tekoa ei pidetä samalla tavalla tuomittavana? Miksi? MIKSI? Koska on oikein ajatella ensisijaisesti itseämme, omaa puolustustamme ja Daavidin linkoa???

Allekirjoita Laki Särmään - kansalaisaloite puolustushankintojen säätelystä, ja osoita ettet suostu katsomaan sivusta!

Toivotan kaikille merkityksellistä pääsiäisen aikaa. Jokainen meistä syö jonain päivänä viimeisen aterian. 🌿

Äänestäminen vaaleissa on tärkeää, mutta ei ainoa tapa vaikuttaa. Meneillään on historiallisen suuri lasten joukkosurma, kansanmurha ja etninen puhdistus. Kaikki se kauhu on todellisuutta ja tapahtuu silmiemme edessä, suoratoistettuna internetin välityksellä. Puolustusministeri Antti Häkkänen toimii vastuuttomasti. Lausunnoistaan päätellen hän ei ole tuon taivaallisen kiinnostunut mistään edellä mainituista. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset näyttävät olevan hänelle jotain täysin toisarvoista. Taivaallisen kiinnostunut hän näyttää olevan lähinnä Israelista hankittavien aseiden kustannustehokkuudesta ja huoltovarmuudesta. Hyytävää.

Sen ainakin tiedän, että pelkällä Daavidin lingolla ei meitä suomalaisia pelasteta. Takuulla tarvitaan muutakin työtä sen eteen jotta saadaan elää rauhassa.

Nimiä tarvitaan! Laki särmään - kansalaisaloitteen puolustushankintojen säätelystä voit allekirjoittaa täällä. 🇵🇸

Ismit. Ne ovat aina tuntuneet minusta hieman vierailta, mutta on ainakin kaksi ismiä joilla olen itseäni kuvannut.

Nuorempana pohdin voinko kutsua itseäni pasifistiksi? Miksikö kysyin sitä itseltäni? Olen aina inhonnut väkivaltaa, mutta minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia hyväksyä itsepuolustusta. Pystyn hyväksymään myös sen, että esimerkiksi ukrainalaisilla on tässä maailmantilanteessa oikeus puolustautua Putinin laitonta hyökkäyssotaa vastaan. Heidän vaihtoehtonsa ovat vähissä. Tämän tosiasian tunnustaminen ei kuitenkaan millään muotoa merkitse sitä, että en lähtökohtaisesti kannattaisi pyrkimyksiä saavuttaa tavoitteet väkivallattomin keinoin. Voin tunnustaa, että sodan syttymistä ei voi estää enää siinä vaiheessa kun sota on jo syttynyt. Se ei millään muotoa merkitse sitä, ettenkö vakaasti uskoisi rauhanaatteen ja siihen perustuvan konkreettisen työn todellisiin vaikuttamismahdollisuuksiin ennaltaehkäistä sodan syttyminen. Pasifismin ja absoluuttisen pasifismin välillä on ero. Olen siis tullut siihen tulokseen, että voin kutsua itseäni pasifistiksi.

Toinen ismi jolla olen itseäni kuvannut on feminismi, ja sen määritelmiä minun ei ole lainkaan tarvinnut samalla tavalla pohtia niin kuin pasifismin määritelmiä. Ymmärrän feminismin hyvin pitkälti niin, että se on aate jolla pyritään saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo. Ja se on jotain sellaista jonka kannattaminen tuntuu minusta täysin luontevalta. Kannatan että molemmilla sukupuolilla on oikeus äänioikeuteen, samaan palkkaan jne. Kannatan että naisilla on laillinen oikeus ja mahdollisuus aborttiin. Olen tietoinen siitä, että näitä oikeuksia pyritään ja ollaan onnistuttu kaventamaan. Huolestuttavassa määrin myös viime vuosina. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, mistä kiitos äärioikeistolle, Trumpille sekä hänen nimittämilleen korkeimman oikeuden tuomareille. Äärioikeistolaisia poliitikkoja istuu myös Suomen hallituksessa, ja on muutenkin lukemattomia perusteluita sille miksi feminismille on tilausta myös näillä leveysasteilla. Katariina Sourin lausunnot ovat jälleen täynnä aukkoja ja epäloogisuuksia. Myös Suzanne Innes-Stubbin puheet herättävät kysymyksiä. On täysin ristiriitaista kertoa kannattavansa vahvasti tasa-arvoa ja naisten asiaa, ja samaan hengenvetoon kertoa ettei ole feministi.

Taidan lähteä äänestämään.

Lajien kohtalot (dodo)
kipsi ja Kotkan Sutelasta löytämäni sormus rannekoruna

2009

Ensi kesänä on mukavaa mennä kolmatta kertaa ripustamaan näyttelyä Kotkan Haukkavuoren näkötorniin, ja on mielenkiintoista nähdä pitääkö se tarina paikkansa, että kuvassa näkyvä puinen vesisäiliö on siellä edelleenkin. Ei enää veistokseni jalustana keskellä isompaa vesisäiliötä vaan korkeimmalla tasanteella ennen näköalatasannetta. Todennäköisesti pitää paikkansa. Tiedän että olisi teettänyt työtä raahata melko painava tynnyri pois tornista kapeaa porraskäytävää pitkin. Alunperin sen löysin 2012 erään imatralaisen taiteilijakommuunin pihalta, ja luvan kanssa lainasin sitä. Sattuneesta syystä en enää tiedä minne palauttaisin sen.

Päivän assosiaatiot + vakavat jossittelut

Muistatteko Sterling Haydenin esittämän roolihahmon elokuvassa Tri Outolempi? Hän esittää äärinationalistista ilmavoimien kenraalia Jack D. Ripperia, joka on vakuuttunut siitä että kommunistit myrkyttävät amerikkalaisia fluoraamalla heidän juomavesiään. Peter Sellersin esittämä Yhdysvaltojen presidentti on aikaisemmin allekirjoittanut hätätilanteita varten suunnitelma R:n, joka mahdollistaa ydinaseiden käytön määräysoikeuden myös jollekin muulle kuin presidentille. Ja Ripper lähettää ydinpommikonelaivueen kohti Neuvostoliittoa, jotta kommunistit eivät turmelisi amerikkalaisten ”kallisarvoisia ruumiinnesteitä”. Eletään kylmää sotaa, samoihin aikoihin oikeassa elämässä presidentti John F. Kennedy murhataan, ja sen seurauksena Tri Outolemmen ensi-iltaa päätetään siirtää puolella vuodella. 60 vuotta myöhemmin Kennedyn veljenpoika puhuu lähes yhtä levottomia liittyen juomavesien fluoridipitoisuuteen.

Olisiko oikeassa elämässä mahdollista, että Trump presidenttinä allekirjoittaisi R:n tai jonkin vastaavan suunnitelman? Olisiko oikeassa elämässä mahdollista, että Robert F. Kennedyn Jr:n kaltainen henkilö ei olisikaan terveysministeri vaan ilmavoimien kenraali? Minun on vaikea uskoa, että sellainen EI olisi mahdollista. Ja on pelottavaa ajatella mahdollisia seuraamuksia, mutta vielä pelottavampaa on ajattelemattomuus: se että Trumpin ja Kennedyn kaltaisia disinformaation kylväjiä ei pidetä vaarallisina.

Ylen artikkelin voi lukea täältä.