Ihmiskunnan tulevaisuutta on hyvä ajatella näin Hiroshiman muistopäivänä. 

Tänään kävin kunnioittamassa atomipommien uhreja laskemalla kukkia Pielisjokeen Cederberginaukiolta Joensuussa. Aiemmin tänään luin Jouko Jokisalon kirjoittaman blogitekstin Hiroshima ja ihmiskunnan tulevaisuus, ja mieleeni muistui miten vuoden 2022 Sodankylän elokuvajuhlat avattiin. Siinä vaiheessa Putinin aloittamasta hyökkäyssodasta oli kulunut muutama kuukausi, ja ensimmäisenä elokuvana esitettiin Nicholas Meyerin The Day After vuodelta 1983. Alunperin tv-elokuva, joka kertoi ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Elokuvasta ja sen aiheesta käytävää keskustelua paikan päällä seuratessani havahduin siihen miten vaikeaa ydinaseiden olemassa oloa on edes ajatella. Mutta kun ihmiset kokoontuvat jonkin taideteoksen äärelle, se tekee kauhistuttavasta aiheesta helpommin lähestyttävän, ja sen jälkeen aiheesta pystyy jopa puhumaan järkevästi. 

Henkilökohtaisesti myös minulle ydinaseet ovat niin hirvittävä aihe, että houkuttelevampaa olla ajattelematta sitä. Tunnistan itsessäni pelon joka pyrkii ohjailemaan käyttäytymistäni, sulkemaan silmäni ja korvani. En minä haluaisi esimerkiksi tietää, että lääkärien arvioiden mukaan vuoteen 1980 mennessä tehdyt maanpäälliset ydinkokeet ovat aiheuttaneet planeettamme laajuisesti noin 2,4 miljoonaa syöpäkuolemaa. Omaa oloa helpottaakseen ihminen on taipuvainen tuudittautumaan johonkin toiseen selitykseen, ei siihen joka käy eniten järkeen. 

En silti tee sitä valintaa, että alkaisin elämään ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta katastrofaalisessa illuusiossa. Minun utopiani ei ole se, että ydinaseet ovat rauhan tae. Minun utopiani on se, että Suomella on tulevaisuudessa niin vastuullinen valtionjohto, että se ymmärtää sanoa: "Meidän pitää ajatella asioita, joita emme halua ajatella.". Sen sijaan että kritiikittä asetutaan ydinaseiden puolelle, niin kuin nykyinen Suomen valtionjohto tekee. 

The Day After oli Yhdysvalloissa vuosikymmenten ajan katsotuin tv-elokuva. En tiedä minkä verran se mahdollisesti vaikutti Ronald Reaganin muuttuneeseen käsitykseen, mutta ainakin hän teki Mihail Gorbatšovin kanssa sopimuksen ydinaseiden rajoittamisesta. Se oli jotain. Jos minulla olisi mahdollisuus henkilökohtaisesti tavata presidentti Alexander Stubb tai puolustusministeri Antti Häkkänen, suosittelisin molemmille The Day Afterin katsomista. En tiedä katsoisivatko elleivät ole jo katsoneet. En tiedä sitäkään suhtautuisivatko vakavasti itse elokuvan aiheeseen vai pikemminkin Jason Robardsin roolisuoritukseen. Veikkaan jälkimmäistä, mutta ainakin olisin suositellut jotain katsomisen arvoista.