Päättömät kättelijät, luonnos, 17.8.2025 💙 💛

Illan elokuvaksi valikoitui nostalgisesti Contact - Ensimmäinen yhteys vuodelta 1997. Tänään minulla ei ole mahdollisuutta matkustaa Cinema Olema ateljéni sali ykköseen katsomaan yhteyttä vhs-versiona. Joudun siis tyytymään kotona katseluun ja ensimmäiseen koskaan ostamaani dvd-levyyn. Jodie Foster oli 16-vuotiaan Mikon suurin sankari. Taisin kuvitella, että hän on oikeassakin elämässä kuin esittämänsä Eleanor Ellie Arroway: loputtoman utelias humanisti, joka perustaa maailmankäsityksensä tieteeseen ja tutkimukseen.

Vaikeinta taiteilijan työssä

2017 Taidelaitos Haihatuksessa tehtiin kaikille residenssitaiteilijoille sama haastattelu. Myös minulle. Kysyttiin taiteilijana olemisen hyviä ja huonoja puolia. Kerroin että hienointa taiteilijan työssä on tehdä jotain itselleen merkityksellistä, ja huomata kun joku muukin saa siitä jotain. Ja että vaikeinta taiteilijan työssä on pestä siveltimet ja hyväksyä että ei voi jatkaa enää pidemmälle. Siltä minusta todella tuntui, ja olen sen jälkeen soveltanut omaa vastaustani esimerkiksi ansioluetteloni tiivistelmässä, koska ne tuntuivat niin itseäni kuvaavilta sanoilta. 

Nyt minusta tuntuu siltä kuin vastausta pitäisi päivittää. Koska on jotain paljon vaikeampaa kuin lopettaminen. Aloittaminen. Tai miten sen nyt ottaa. Ensin pitää tietysti lopettaa vitkuttelu, jotta voi aloittaa aloittamisen. Se on hirvittävän vaikeaa. Niin vaikea että olen tarvinnut siihen ammattiapua, muun muassa siihen. Kelan tukemana kolmen vuoden ajan sain ihan hyvää apua psykoterapiasta, mutta eihän sillä koko ongelma tietenkään poistunut. Kerran näin elokuvan jossa Harvey Keitelin esittämä kirjailija vitkutteli 20 vuotta ennen kuin pystyi aloittamaan uuden kirjan kirjoittamisen. Hänen esittämässä hahmossa ja hänen alkukantaisissa peloissaan oli jotain mihin pystyin samaistumaan. Minulla oli nuorempana kahdeksan vuoden ajan Plan-kummilapsi Ghanassa. Sain häneltä joskus kirjeitä, ja se tuntui minusta todella liikuttavalta. Aina halusin kirjoittaa hänelle takaisin, kerran ostin värikynät jotka halusin lähettää hänelle. Mutta jostain syystä en pystynyt toimimaan niin kuin olisin itse halunnut. En siis lopulta koskaan kirjoittanut hänelle, ja se tuntui minusta aina todella surulliselta. En myöskään koskaan ymmärtänyt mikä minua varsinaisesti pelotti ja miksi toimin kuten toimin. En täysin ymmärrä edelleenkään. Ymmärrän lähinnä vain sen, että ihmisen kyky ajatella rationaalisesti ei mitenkään automaattisesti ohjaile hänen käyttäytymistään. Kun olin aloittamassa ensimmäisen oman dokumenttielokuvani / videoteokseni Viimeinen juhla Krimillä leikkaamista, niin päätinkin siirtää aloittamista seuraavaan päivään. Sitten seuraavaan päivään. Pian huomasinkin että vitkutteluun oli kulunut kuukausi. Niin paljon aloittaminen minua pelotti, että keksin minkä tahansa syyn jotta ei tarvitsisi. Pelkäsin tunnetta. Sitä kuinka äärimmäisen itsekriittisiksi ja toivottomiksi ajatukseni ja tuntemukseni saattavat muuttua. Sellaisten tuntemusten kohtaaminen on niin ahdistavaa, että sitä haluaa vältellä viimeiseen asti. Tekemisen tarttuu vasta siinä vaiheessa kun on pakko. Jos en olisi saanut kyseisen teoksen toteuttamiseen työskentelyapurahaa, niin hyvin todennäköisesti olisin aina vaan siirtänyt sen tekemistä myöhemmäksi, ja lopulta se olisi jäänyt kokonaan tekemättä. Kaikki taiteelliset projektit eivät toteudu "tavalla tai toiselle". On useita teoksiani, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt. Siitä syystä että kukaan ei ole koskaan asettanut niiden tekemiselle "pakkoa". Ehkä taiteilijan työssä vaikeinta onkin oppia elämään pelkojensa kanssa. Se että tulee taloudellisesti toimeen on haastavaa, mutta jos ei tule itsensä kanssa toimeen, niin se vasta haastavaa onkin.

On tekemisen välttelemisessä on myös hyvät puolensa. Kun esimerkiksi alan kirjoittamaan vain vältelläkseni maalaamisen aloittamista, niin huomaan että kirjoittaminen sujuu. Mutta oikeasti haluaisin niin paljon enemmän vaan piirtää ja maalata. Eli ehkä minun pitää vaan yrittää keksiä itselleni jotain sellaista tekemistä, josta en lainkaan pidä. Jotta voin vältellä sitä. Sitten piirtäminen ja maalaaminen kenties alkaa taas sujua paremmin, kun sen tekee välttelemisen ilosta.

En tiiä. Ateljéssa näyttää tänään tältä. Oli kiva käydä taas saunassa tänään, ja juoda persikan makuiset sauna-jääteet. Tulin puhtaaksi ja jäätee maistui hyvältä.

Johtaako fasisti vai seuraako hän sivusta?

Jussi Halla-ahon haastatteluihin perustuva elämäkerta julkaistaan pian. Hän itse on ennakkoon arvioinut, että kirja ei tule saamaan hyviä arvosteluja mediassa, koska kaikki kirjassa esitetyt tiedot pitävät paikkansa. 

Entä jos kyseinen kirja todella saisikin mediassa valtavan murska-arvostelun? Entä jos sosiaalisen median lisäksi myös perinteinen media todella olisikin asenteeltaan nimenomaan häntä ja perussuomalaisia kohtaan niin vihamielinen kuin Jussi Halla-aho toistuvasti antaa ymmärtää? Eikö siinä tapauksessa hänen poliittisen kantansa ja linjansa mukaista olisi tehdä myös elämäkertaa julkisesti arvostelevista rikosilmoitukset, jotta voisi jälleen selvittää missä kulkevat leimaavien sanomisten rajat? Juuri sehän oli hänen perustelunsa tehdä rikosilmoitukset koomikosta ja vihreiden varavaltuutetusta, joten miksi ei myös median edustajista? Absurdia tässä kaikessa tottakai on se miten nykyinen Eduskunnan puhemies itse käyttää omaa sananvapauttaan. Hän on kirjoittanut fantasioistaan ampua homoseksuaalia päähän. Hän on kertonut erittäin rasistiseen tyyliin kuinka raiskaaminen on hänen mielestään iloinen asia. Ne ovat sanoja, joita hän ei ole koskaan julkisesti pahoitellut tai sanoutunut niistä irti. 

Entä miksi juuri nämä kaksi valokuvaa juuri tähän blogikirjoitukseen? Koska on järkyttävää kun Suomi rikkoo ilmastolakia, tekee politiikkaa joka johtaa ruokapulaan, makean veden loppumiseen ja lajien sukupuuttoon tällä vuosisadalla. Mutta se on sentään jotain, kun median välityksellä voimme seurata asiaan tyytymättömien mielenilmausta ylimmän demokraattisen hallintoelimen portailta. On sentään hetkiä jolloin myös fasistin on vuoro seurata hiljaa sivusta, kun sananvapaus toteutuu.