Suosittelen kuuntelemaan Yle Areenasta sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkön kolumnin Ukrainan auttamisessa toistuu tuttu ja tuhoisa toiveajattelu. Hän viittaa Afganistanin sotaan.

Presidenttiehdokkaana Alexander Stubb kertoi että Ukraina on jo käytännössä voittanut. Vähemmän yllättävästi hän ei tarkemmin kertonut että miten. Lisäksi hän on painottanut, että Venäjästä ei tule eurooppalaista eikä länsimaista demokratiaa. Samaa tarinaa hän on kertonut jo pääministerinä melkein kymmenen vuotta sitten. Hän siis kertoo sellaista tarinaa, että toinen maa jotenkin mystisesti tulee voittamaan, toinen maa ei koskaan muutu miksikään. Toivottavasti presidentti jossain vaiheessa lakkaa olemasta yhtä taipumaton tosiasioiden edessä. Koska lähihistoriasta voimme oppia millainen politiikka on johtanut täydelliseen tappioon.

Suomi rikkoo ilmastolakia. Tekee politiikkaa joka johtaa ruokapulaan, makean veden loppumiseen ja lajien sukupuuttoon. Tutkimusten mukaan kaikki se tulee johtamaan miljardien ihmisten kuolemaan tällä vuosisadalla. Tämä kaikki tiedetään, mutta siitä huolimatta Orpon hallitus ei käytännössä tee mitään sen eteen jotta katastrofilta vältyttäisiin. Päinvastoin: Orpon hallitus kiihdyttää tahtia. He puhuvat kyllä siitä kuinka velaksi ei voi loputtomiin elää, mutta siitä huolimatta käyttäytyvät vastuuttomasti kuin ekologista velkaa ei olisi olemassakaan. Absurdia. Aivan kuin edes heidän omia lapsiaan ja lasten lapsiaan ei olisi olemassakaan. Eivät selvästi ole tehtäviensä tasalla. Siihen on saatava perinpohjainen muutos.

Tänään olen aamiaiseksi juonut kahvia ja katsonut suorana lähetyksenä kun Eduskuntatalon pylväitä puhdistetaan punaisesta väristä. Ja miettinyt mikä minua itseäni järkyttää, mikä ei. Kyseiseen uutiseen liittyvästä artikkelista voi lukea mikä puolestaan on ohikulkijan mukaan uskomatonta, täysin antidemokraattista, autoritääristä, jotain mitä ei vaan voi ymmärtää eikä millään tavalla hyväksyä. Arvaatte jo varmasti mihin hän viittaa.

Mitä voi tavallinen Suomen kansalainen tehdä, kun Suomi käy edelleen asekauppaa, katsoo vierestä kun viattomia siviilejä surmataan ja käytännössä omalta osaltaan tekee kansanmurhan mahdolliseksi toteutua? Sitä mietin tänäänkin. Ainakin voin kertoa sen, että en osoita Suomen valtionjohdon häpeälliselle toiminnalle minkäänlaista tukea. Voin kertoa vaativani muutosta, ja kannustaa muita samaan. Se on jotain.