Suosittelen kuuntelemaan Yle Areenasta sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkön kolumnin Ukrainan auttamisessa toistuu tuttu ja tuhoisa toiveajattelu. Hän viittaa Afganistanin sotaan.

Presidenttiehdokkaana Alexander Stubb kertoi että Ukraina on jo käytännössä voittanut. Vähemmän yllättävästi hän ei tarkemmin kertonut että miten. Lisäksi hän on painottanut, että Venäjästä ei tule eurooppalaista eikä länsimaista demokratiaa. Samaa tarinaa hän on kertonut jo pääministerinä melkein kymmenen vuotta sitten. Hän siis kertoo sellaista tarinaa, että toinen maa jotenkin mystisesti tulee voittamaan, toinen maa ei koskaan muutu miksikään. Toivottavasti presidentti jossain vaiheessa lakkaa olemasta yhtä taipumaton tosiasioiden edessä. Koska lähihistoriasta voimme oppia millainen politiikka on johtanut täydelliseen tappioon.

Suomi rikkoo ilmastolakia. Tekee politiikkaa joka johtaa ruokapulaan, makean veden loppumiseen ja lajien sukupuuttoon. Tutkimusten mukaan kaikki se tulee johtamaan miljardien ihmisten kuolemaan tällä vuosisadalla. Tämä kaikki tiedetään, mutta siitä huolimatta Orpon hallitus ei käytännössä tee mitään sen eteen jotta katastrofilta vältyttäisiin. Päinvastoin: Orpon hallitus kiihdyttää tahtia. He puhuvat kyllä siitä kuinka velaksi ei voi loputtomiin elää, mutta siitä huolimatta käyttäytyvät vastuuttomasti kuin ekologista velkaa ei olisi olemassakaan. Absurdia. Aivan kuin edes heidän omia lapsiaan ja lasten lapsiaan ei olisi olemassakaan. Eivät selvästi ole tehtäviensä tasalla. Siihen on saatava perinpohjainen muutos.

Tänään olen aamiaiseksi juonut kahvia ja katsonut suorana lähetyksenä kun Eduskuntatalon pylväitä puhdistetaan punaisesta väristä. Ja miettinyt mikä minua itseäni järkyttää, mikä ei. Kyseiseen uutiseen liittyvästä artikkelista voi lukea mikä puolestaan on ohikulkijan mukaan uskomatonta, täysin antidemokraattista, autoritääristä, jotain mitä ei vaan voi ymmärtää eikä millään tavalla hyväksyä. Arvaatte jo varmasti mihin hän viittaa.

Mitä voi tavallinen Suomen kansalainen tehdä, kun Suomi käy edelleen asekauppaa, katsoo vierestä kun viattomia siviilejä surmataan ja käytännössä omalta osaltaan tekee kansanmurhan mahdolliseksi toteutua? Sitä mietin tänäänkin. Ainakin voin kertoa sen, että en osoita Suomen valtionjohdon häpeälliselle toiminnalle minkäänlaista tukea. Voin kertoa vaativani muutosta, ja kannustaa muita samaan. Se on jotain.

Muistan missä olin, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Lasten Hautausmaan kolmatta albumia. Olin eräällä automatkalla Hiitolanjoelta Imatralle. Istuin pelkääjän paikalla, tutkin cd-levy-valikoimaa, kansitaidetta ja sanoituksia. Hetkeä ennen kuin albumin toinen biisi lähti soimaan, olin kiinnittänyt huomiota sen sanoitukseen: En halua tehdä lapsia jotka kuolevat tulevissa sodissa. Muistin heti kuka näin oli sanonut, ja ymmärsin ettei kappale voi kertoa kenestäkään muusta kuin hänestä. Sopiva biisi kuunneltavaksi myös tänään.

Hyvää Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää!

Ihmiskunnan tulevaisuutta on hyvä ajatella näin Hiroshiman muistopäivänä. 

Tänään kävin kunnioittamassa atomipommien uhreja laskemalla kukkia Pielisjokeen Cederberginaukiolta Joensuussa. Aiemmin tänään luin Jouko Jokisalon kirjoittaman blogitekstin Hiroshima ja ihmiskunnan tulevaisuus, ja mieleeni muistui miten vuoden 2022 Sodankylän elokuvajuhlat avattiin. Siinä vaiheessa Putinin aloittamasta hyökkäyssodasta oli kulunut muutama kuukausi, ja ensimmäisenä elokuvana esitettiin Nicholas Meyerin The Day After vuodelta 1983. Alunperin tv-elokuva, joka kertoi ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Elokuvasta ja sen aiheesta käytävää keskustelua paikan päällä seuratessani havahduin siihen miten vaikeaa ydinaseiden olemassa oloa on edes ajatella. Mutta kun ihmiset kokoontuvat jonkin taideteoksen äärelle, se tekee kauhistuttavasta aiheesta helpommin lähestyttävän, ja sen jälkeen aiheesta pystyy jopa puhumaan järkevästi. 

Henkilökohtaisesti myös minulle ydinaseet ovat niin hirvittävä aihe, että houkuttelevampaa olla ajattelematta sitä. Tunnistan itsessäni pelon joka pyrkii ohjailemaan käyttäytymistäni, sulkemaan silmäni ja korvani. En minä haluaisi esimerkiksi tietää, että lääkärien arvioiden mukaan vuoteen 1980 mennessä tehdyt maanpäälliset ydinkokeet ovat aiheuttaneet planeettamme laajuisesti noin 2,4 miljoonaa syöpäkuolemaa. Omaa oloa helpottaakseen ihminen on taipuvainen tuudittautumaan johonkin toiseen selitykseen, ei siihen joka käy eniten järkeen. 

En silti tee sitä valintaa, että alkaisin elämään ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta katastrofaalisessa illuusiossa. Minun utopiani ei ole se, että ydinaseet ovat rauhan tae. Minun utopiani on se, että Suomella on tulevaisuudessa niin vastuullinen valtionjohto, että se ymmärtää sanoa: "Meidän pitää ajatella asioita, joita emme halua ajatella.". Sen sijaan että kritiikittä asetutaan ydinaseiden puolelle, niin kuin nykyinen Suomen valtionjohto tekee. 

The Day After oli Yhdysvalloissa vuosikymmenten ajan katsotuin tv-elokuva. En tiedä minkä verran se mahdollisesti vaikutti Ronald Reaganin muuttuneeseen käsitykseen, mutta ainakin hän teki Mihail Gorbatšovin kanssa sopimuksen ydinaseiden rajoittamisesta. Se oli jotain. Jos minulla olisi mahdollisuus henkilökohtaisesti tavata presidentti Alexander Stubb tai puolustusministeri Antti Häkkänen, suosittelisin molemmille The Day Afterin katsomista. En tiedä katsoisivatko elleivät ole jo katsoneet. En tiedä sitäkään suhtautuisivatko vakavasti itse elokuvan aiheeseen vai pikemminkin Jason Robardsin roolisuoritukseen. Veikkaan jälkimmäistä, mutta ainakin olisin suositellut jotain katsomisen arvoista. 

Olen niin kiitollinen Elokapinallisille, ja kun katsoin eilen suorana lähetyksenä Greta Thunbergin puhetta eduskuntatalon portailta, niin tuli ihan kyyneleet silmiin. Joskus voi tuntua siltä, että ihmiskunnalla on jokin toivo. Ilman muutoksen vaatijoita ja toteuttajia meillä ei ole mitään toivoa.

 18.6.2024. = häpeällinen päivä Suomelle. Historiankirjoitus ei unohda.

Kiitos Rauha -näyttelyssämme vierailleelle Liina Kutjalle tästä artikkelista. 🙏

Tuntuu todella ilahduttavalta, kun paikallislehdessä kulttuuri saa palstatilaa ja näyttelystä kirjoitetaan, ja vieläpä niin että se sisältää pohdintoja sekä teosten sisällöistä että rauhan käsityksistä.

Nord Stream ja Sodan rahoituksen muistomerkki

Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran näyttely Rauha on esillä Imatran Taidemuseolla 26.7.2024 saakka.

Minulta on esillä kaksi teosta. Valokuvateokseni Nord Stream (2023) olen ottanut aidon Nord Stream-kaasuputken sisältä. Sammaloitunutta kaasuputkea esittävä pienoismalli Sodan rahoituksen muistomerkki (2024) on unelmani siitä, että hyökkäyssodan rahoitus on jonain päivänä vain muisto.

Kokonaisuudella viittaan Kotkan entisessä öljysatamassa ja nykyisessä Katariinanniemen meripuistossa sijaitsevaan Nord Stream 2 -projektin muistomerkkiin. Sen päivittämätön infotaulu kertoo edelleen "menestyksekkäästä eurooppalaisesta infrastruktuurihankkeesta". Ohikulkijat voivat lukea tarinaa projektista, jolla oli suuri työllistävä vaikutus lukuisille alihankkijoille. Tarina kertoo myös, että kyseisestä projektista kertynyt kokemus ja osaaminen hyödyntävät satamaa ja kaupunkia toiminnan kehittämisessä.

Sopii kysyä, että millä tavalla?

Infotaulu nimittäin jättää kokonaan kertomatta sen, että sodan syttymisen jälkeen putket räjähtivät käyttökelvottomiksi aiheuttaen myös merkittäviä metaanipäästöjä. Vähemmän yllättävästi mitään ei mainita siitäkään, että kaasun tuonti liittyy edelleen Putinin suoriin ulkopoliittisiin keinoihin rahoittaa laitonta hyökkäyssotaa Ukrainassa. Myös Suomi vaikuttaa siihen omalla energiapolitiikallaan.

En toivo, että paikallishistoriaan liittyvän projektin muistomerkki Kotkan Katariinanniemestä poistetaan. Toivon että muistamisen tavoilla on väliä.

Toteutan teoksia rauha-teemaiseen ryhmänäyttelyyn, joka avautuu kesäkuussa Imatran Taidemuseossa. Leikkaan siivuja Sodan rahoituksen muistomerkistä. Mitähän Riikka "Naps! Naps!" Purra siihen sanoisi?

Pyeri säämi aalmugpeivi! 

Hyvää saamelaisten kansallispäivää työhuoneeltani! Vähän harmittaa kun Skábmagovat Film Festival Inarissa jäi tänä vuonna minulta väliin. Mutta oli mukavaa katsella alkuperäiskansojen elokuvia etänäkin. Ja hienoa että Pohjois-Karjalan elokuvayhdistys esittää tänään täällä Joensuussa kaksi elokuvaa kansallispäivän kunniaksi. Ja vielä pääsymaksuttomasti. Nähdään Kino Sihiksessä Näyttämöllä!

Buori sámi álbmotbeaivvi! 

Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv!

14:30: Historjá - Stitches from Sápmi

klo 19:00: Anna joen virrata

     Ylen artikkeli tänään. 

Antti Häkkänen (kok) siis ilmoitti aikovansa lähitulevaisuudessa estää reservistä karkaamisen. Ja hän kehui itseään siitä, että yleensä on löytänyt pykälät kuntoon. Karkaamisella mitä ilmeisemmin viitataan reservistä eroamiseen. Hän kertoo, että ei yksinkertaisesti pidä reservistä eroamista isänmaallisena, ja haluaa siitä syystä puuttua asiaan järeällä tavalla. 

Kuvitteleeko Häkkänen, että hän voi ikään kuin sormia napsauttamalla ohittaa kansainväliset sopimukset ja Suomen perustuslain? Ja että hän voi saman tien laittaa siviilipalvelusjärjestelmänkin remonttiin? Mikä hänen tapauksessaan tarkottaisi sitä, että ympäristöjärjestöihin liittyvät täydennyspalveluksen tehtävät muutettaisiin "oikeiksi kokonaisturvallisuustehtäviksi". Aivan käsittämättömän järjenvastainen lausunto. Ja eikö hän mukamas oikeasti tiedä, että ne asiat kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle vai eikö häntä vaan kiinnosta? 

Ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee myös kaikella tällä jotenkin kohottavansa maanpuolustustahtoa. Nyt jo muutamassa päivässä yli 600 on hakenut reservistä eroa. Miten hyvin mahtaa puolustusministeri olla omasta mielestään onnistunut?

Poikkeuksellisen useita arvokkaita metsiä on vaarassa kadota kartalta tänä talvena!

⚠️ Valtion Metsähallitus on ilmoittanut hakkaavansa kymmenissä vanhoissa luonnonmetsissä läpi Suomen. Tutut maisemat aiotaan hävittää ja lähimetsät haaskata halvalla. Suomen luonnonmetsien rippeetkin ovat katoamassa. Nyt riittää.

⚠️ Suomi ei ole edelleenkään suojellut vanhoja metsiään, joita on suojelematta satoja tuhansia hehtaareja. Suurinta osaa ei ole vielä edes kartoitettu.

⚠️Tällä hetkellä valtio luo vanhoille metsille suojelukriteerejä, joista voi tulla tarkoituksella niin tiukat, etteivät nykyisetkään suojelualueet täytä niitä. Tämä on järjetöntä.

Suomen valtio sahaa omaa oksaansa. Metsissä on lopulta kotimme. Emme halua hakkuuaukeista uutta kansallismaisemaa.

Tilanne on historiallinen. Jaathan kuvaa ja viestiä välittömästi eteenpäin.