Maallisen omaisuuden vaikutuksista ihmismieleen

Oletteko katsoneet Netflixistä neliosaisen dokumenttisarjan Jeffrey Epstein: filthy rich? Katsoin ne eilen putkeen, ja olihan se järkyttävää katsottavaa. Tietysti uhrien tarinat itsessään ovat todella järkyttäviä, mutta eniten minua vaivaa kysymys siitä miten kaikki sellainen on mahdollista tapahtua? Tiedättekö fiktiivisen hahmon Jay Gatsbyn, jota on näytellyt sekä Robert Redford että Leonardo DiCaprio? Ehkä Epstein vetosi ihmisiin, koska hän tavallaan muistutti Gatsbya olemalla salaperäinen hahmo, niin että kukaan ei oikein tiennyt miten hän on hankkinut omaisuutensa? Kun Epstein vapautui vankilasta, niin hän piti bileet, ja muun muassa Woody Allen saapui paikalle. Vaikuttaa siltä, että kuuluisuuksia selvästi ei vielä siinä vaiheessa haitannut julkisesti esiintyä Epsteinin seurassa. Ei, vaikka hän oli juuri istunut vankilassa seksuaalirikoksista. Joskin hänen tuomionsa oli lievä, mutta miksi siitäkin huolimatta hälytyskellot eivät soineet jo silloin? Eivätkö kuuluisuudet uskoneet Epsteinin syyllisyyteen vai eivätkö he pitäneet hänen rikoksiaan niin vakavina? Vai teeskentelivätkö he etteivät he vaan näe? Kuinka moni oli aidosti tietämätön? Miksi hälytyskellot soivat vasta siinä vaiheessa, kun Epstein pidätettiin uudelleen epäiltynä ihmiskaupasta? 

Vaikea olla hakematta selityksiä hänen maallisesta omaisuudestaan. Ajatus rikastumisesta on kiehtovaa, mutta mahdollinen selitys monen asian summasta mukaan lukien sattuman osuus voi olla vähemmän kiehtovaa ja kuulostaa kateellisen panettelulta. Siksi fatalistisempi selitys voi kuulostaa enemmän oikealta? 

Minusta kuulostaa täysin loogiselta, että Donald Trump oli Epsteinin ystävä, vaikka kaikkea muuta Trump nyt antaakin ymmärtää. Bill Clinton hymyilee iloisesti samoissa valokuvissa Epsteinin kanssa, mutta kiistää koskaan käyneensä saarella, jossa alaikäisten tyttöjen raiskauksia suoritettiin. Dokumentissa useampi henkilö kuitenkin kertoo nähneensä myös Clintonin kyseisellä saarella. Eli joku joka tapauksessa valehtelee. On päivän selvää, että Donald Trump on valehtelija, se huomattu lukemattomia kertoja. Kaikki tietävät myös sen, että Bill Clinton kykenee valehteluun: ei ole syytä unohtaa, että myös hänet on presidenttinä asetettu virkarikossyytteeseen. Joten minun on helpompi tässäkin tapauksessa uskoa uhrien kertomuksia todeksi, ja on johdonmukaista pitää molempien presidenttien väitteitä vähintäänkin epäuskottavina. On johdonmukaista kysyä: miksi he eivät valehtelisi nyt? 

Ei sen dokkarin katsominen kivalta tunnu, mutta voin sitä silti suositella.

Sätkämö

Työtiloissamme Imatralla järjestetään nyt viikonloppuna avoimet ovet. En itse pääse paikalle, mutta jos sinä pääset, niin voit nähdä muun muassa porraskäytävässä uudempia ja vanhempia teoksiani. 

Esimerkiksi tämän Lappeenrannan teatterin tupakkahuoneen seinästä irti repimäni ilmoitustaulun palasen. Lisäksi voit lukea kyseisestä teoksestani laulunsanat kahdella kielellä: edesmenneen Viktor Tsoin alkuperäiset venäjänkieliset sanat kappaleestaan Pachka Sigaret sekä Timo Munnen Aski tupakkaa -suomenkieliset sanat. En ole itse koskaan alkanut polttamaan tupakkaa, mutta jostain syystä kappaleen sekä alkuperäinen että suomenkielinen versio teki minuun aikanaan suuren vaikutuksen. Sen tunnelma vaan jotenkin vei mukanaan. Tuntui siltä kuin se selvästi kertoisi jostain suuremmasta asiasta, ei vain askista tupakkaa. Halusin liittää sanat teokseeni kun osallistuin 5000m2 -purkutaidenäyttelyyn 2016. Tupakkahuoneen eli Sätkämön seinät olivat täynnä kiinnostavia tarinoita ja piirroksia vuosien varrelta. Suurimman osan niistä jätin esille, ja näyttelyssä kävijät ne näkivät. Valitettavasti osa Sätkämön valokuvistani on hautautunut jonnekin bittiavaruuden uumeniin. Tai sitten ne ovat housun taskuuni unohtuneella muistitikulla, jonka pesin pesukoneessa. Ja toisaalta ehkä ne kuvat kuuluvatkin juuri sinne. Vaikka tallentamisesta pidänkin, niin ei kaiken ole aina pakko tallentua valokuvan muodossa. 

Taiteiden talon avoimet ovet:

Telkänkatu 2, 55400 Imatra
la-su 15-16.11.2025 klo 11-17

Nord Stream ja Sodan rahoituksen muistomerkki Lyypekissä

"Mikko Kallavuo's Memorial to the Financing of War introduces an explicitly political dialogue. His photographs taken inside the Nord Stream pipelines confront us with the infrastructures of conflict - making visible what is usually hidden. His utopia, that the financing of war may one day exist only as memory, positions dialogue as a form of resistance against silence." 

-Felicitas Hommel, Kurator of The St. Annen Museum/Kunsthalle 

"Mikko Kallavuon teos Sodan rahoituksen muistomerkki esittelee avoimesti poliittisen dialogin. Hänen Nord Stream -kaasuputkien sisältä ottamansa valokuvat haastavat meidät kohtaamaan konfliktien perusrakenteet – tehden näkyväksi sen, mikä yleensä on piilossa. Hänen utopiansa, jonka mukaan sodan rahoitus saattaa jonain päivänä olla olemassa vain muistona, asettaa dialogin hiljaisuutta vastustavaksi vastarinnan muodoksi." 

-Felicitas Hommel, St. Annenin Museon/Taidehallin kuraattori

 

 

 

 

 

NDR:n juttu näyttelystämme Lyypekissä

Saksalainen yleisradioyhtiö NDR teki jutun Dialog / Dialogi 5::5 - näyttelystämme Lyypekissä. Puhuimme muun muassa Nord Streamista sekä teoksestani Denkmal der Kriegsfinanzierung - Sodan rahoituksen muistomerkki. Kiitos tulkkausavusta Filipp Diatchenko Jasenovich.

Ajatuksia mielistelystä?

Helsingin Sanomien tämän päiväisessä pääkirjoituksessa kerrotaan, että Alexander Stubbilla on Donald Trumpin mielistelyyn Suomen kansan tuki, sillä suomalaiset mielistelevät mieluummin Trumppia kuin Putinia. Ja että Suomen edun ajaminen vaatii silmien sulkemista. Stubb tapasi tänä vuonna Trumpin golfkentällä. Mihin sitä tapaamista pääkirjoituksessa rinnastetaan? Tietenkin siihen kun Urho Kekkonen kävi neuvostojohtajien kanssa kalassa. Ja siihen kun Sauli Niinistö tapasi Vladimir Putinin jääkiekkokaukalossa. Eikö ole aika mielenkiintoista, että historiasta niinkin olennainen ajanjakso kuin Natsi-Saksan mielistely jätetään kokonaan mainitsematta? Vai tekikö Suomi välirauhan aikana kauttakulkusopimuksen ja asekauppasopimuksen ilman minkäänlaista mielistelyä?

Ovensuu

En ole koskaan ollut asunnoton. Joskus opiskellessani kävi mielessäni kysymys: onko minulla edes oikeutta käsitellä aihetta, jota en niin hyvin tunne? Onneksi tulin melko pian siihen tulokseen, että mielenkiinto on kaiken edellytys. Suunta on oikea kun aiheesta on kiinnostunut, taiteilijan tehtävä on pysyä ideoilleen uskollisena. Ensimmäisen oman näyttelyni pidin Galleria Kanavassa Imatralla, kun opiskelin viimeistä vuottani Saimaan Ammattikorkeakoulussa. Näyttelyni nimi oli Ovensuu. Koululla työskennellyt Hannu Leskinen-Estola auttoi näyttelyn purkamisessa, ja otti lopuksi valokuvan kotioveni edessä Pilvikujalla vuonna 2011. Luokkatoverini Ulla asui seinänaapurinani, ja kuvassa näkyvä taulu ja penkki ovat nykyään hänen luonaan Laukaalla. Sen sijaan kuvassa näkyvä Pilvikujan luhtitalo on purettu. Koti on edelleen toistuva teemani. Toivotan rauhaisaa yötä kaikille asunnottomille.

 

Miten toimia kun sytytyslanka palaa jo?

Ydinasepelote nähtävästi on sellainen aihe, johon samansuuntaisia näkökulmia voi odottaa niin koomikolta kuin UPI:n tutkijaltakin. Toinen fantasioi somessa venäläiskoneiden alas ampumisilla ja vähättelee ydinaseiden käytön riskiä. Toinen hehkuttaa HS:n haastattelussa Suomen osallistumista ydinsotaharjoituksiin. Median soisi noudattavan vähemmän valikoivaa linjaa painotusten suhteen. Vaihtoehtoja on olemassa. Siihen todellakin tulee pyrkiä, että Nagasaki jää viimeiseksi kaupungiksi, jota vastaan ydinasetta on koskaan käytetty. Sytytyslanka palaa jo. Ihmiskunnalla ei ole loputtomiin aikaan kysyä itseltään kannattaako sitä sammuttaa.

Rinnakkaiset äidit

Riipaisevan kaunis elokuva vanhemmuudesta sekä juurien ja luurankojen ymmärtämisestä. Pedro Almodóvarin Rinnakkaiset äidit vuodelta 2021. Suosittelen. On areenalla katsottavissa 15.12.2025 saakka.

Viisaita + mollaavia sanoja

Kiitos jälleen Greta Thunbergille viisaista sanoista. Ja kiitos kaikille Global Sumud Flotillan aktivisteille, jotka tekevät edes minimin siitä mitä valtioiden johtajien tulisi tehdä. Suomalaisena sanoisin, että onneton on se joka kiittää Orpo-Purran hallitusta tyhjästä tai koulukiusaajaa muistuttavaa ministeri Rydmania mollaavista sanoista. Ylipäätäänsä minkään valtion johtoa ei kannata kiittää yhdestäkään kansanmurhaan myötävaikuttavasta teosta. Kiitosten aika on siinä vaiheessa, kun valtionjohto lopettaa asekaupat Israelin kanssa, edistää maahantuonnin lopettamista miehitetyiltä alueilta, kannattaa assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä, tunnustaa Palestiinan ja tekee kaikkensa avustuslaivueen vapaaehtoisten turvallisuuden takaamiseksi. 

V A P A A  P A L E S T I I N A  🇵🇸

Ps. Suomen valtiovarainministeri Riikka Purraa ei muuten kannata kiittää silloinkaan, kun hän asettaa sinulle facebookissa tägäyksen eston. Ministeritason poliitikkoa kannattaa mieluummin kiittää silloin, kun hän osoittaa sietävänsä paremmin kritiikkiä, ja muutenkin ymmärtävänsä paremmin mistä demokratiassa on kyse.

The building of bridges continues. Welcome to the opening of 5::5 - Dialog / Dialogi - exhibition in Lübeck on Friday, October 24 at 6:00 pm!

Siltojen rakentaminen jatkuu. Tervetuloa 5::5 - Dialog / Dialogi - näyttelyn avajaisiin Lyypekkiin perjantaina 24. lokakuuta klo 18:00!

Five artists from Lübeck / Viisi taiteilijaa Lyypekistä: Susanne Adler, Renate U. Schürmeyer, Sebastian Schroeder, Bettina Thierig, Christine Rudolf.

Five artists from Kotka / Viisi taiteilijaa Kotkasta: Aleksandra Kulonen, Udi Salmiaitta, Juha Metso, Mikko Kallavuo, Olli Mantere.

Wir sehen uns! 🌿

Israelin miehitysjoukot ovat nousseet Global Sumud Flotillan aluksiin ja laittomasti kaapanneet lääkäreitä, hoitajia, toimittajia ja muita vapaaehtoisia. Mukana myös suomalaisia. He olivat matkalla Gazaan toimittamaan ruokaa, vettä, lääkkeitä ja äidinmaidon korviketta. Kaiken järjen mukaan auttaminen ei ole sen enempää rikos kuin kansanmurhan sivusta seuraaminenkaan.

Osoitetaan solidaarisuutta heille jotka eivät ainoastaan puhu vaan oikeasti tekevät jotain! Se tarkoittaa että lähetetään viestiä ja sähköpostia presidentille ja ministereille. Vaaditaan Suomea lopettamaan asekaupat Israelin kanssa, edistämään maahantuonnin lopettamista miehitetyiltä alueilta, kannattamaan assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä, tunnustamaan Palestiina ja tekemään kaikkensa avustuslaivueen vapaaehtoisten turvallisuuden takaamiseksi.

VAPAA PALESTIINA! 🇵🇸

Sähköpostiosoitteet voit kopioida itsellesi tästä:

kirjaamo@tpk.fi 

paivystys.um@gov.fi 

nina.nordstrom@gov.fi 

consulate.TEL@gov.fi 

elina.valtonen@gov.fi 

antti.hakkanen@gov.fi 

riikka.purra@gov.fi 

jussi.halla-aho@eduskunta.fi 

anders.adlercreutz@eduskunta.fi 

kirjaamo.um@gov.fi 

petteri.orpo@gov.fi 

sari.essayah@eduskunta.fi 

Global Sumud Flotilla lähestyy Gazaa

"I'm not scared of Israel. I'm scared of a world that has seemingly lost all sense of humanity."

-Greta Thunberg

Global Sumud -avustuslaivue lähestyy Gazaa ja Israelin merisaartoaluetta. Mukanaan ruokaa, vettä, lääkkeitä ja äidinmaidon korviketta. Arvostan suuresti niitä lääkäreitä, hoitajia, toimittajia ja muita vapaaehtoisia, joita Israel ei ole onnistunut pelottelemaan psykologisella sodankäynnillään. He ymmärtävät ettei kannata pelätä Israelia. Koska paljon pelottavampi on maailma, joka näyttää menettävän kaiken ymmärryksensä ihmisyydestä. Siksi aktivistit eivät voi olla toimimatta. Heistä voi sanoa, että he tekevät kaikkensa, ja siitä suuri kiitos heille.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa Suomen hallituksesta, eikä varsinkaan pääministeri Petteri Orposta. Puhumattakaan että häntä kannattaisi kiittää. Tyhjyyttään huokuva puhe "kaikkensa tekemisestä" ei auta yhtään mitään, silloin kun hallituksen ilmiselvä toimintakyvyttömyys puhuu puolestaan. Suomi ei ole tähän mennessä kyennyt puuttumaan Gazassa tapahtuvaan kansanmurhaan. Sen sijaan Suomi on toimettomuudellaan tietoisesti myötävaikuttanut kansanmurhan toteutumiseen. Halusimme me sitä tai emme. Kansanedustajia ja ministereitä soisi itse asian pöyristyttävän enemmän kuin pelkkä tosiasian sanominen ääneen. Kaikesta huolimatta Orpo-Purran hallitus sai tänään eduskunnan luottamuksen äänin 94–80. Surullista. Mutta onneksi jonain päivänä sekin hallitus kaatuu joka tapauksessa.

VAPAA PALESTIINA! 🇵🇸

Claudia Cardinale 1938-2025

Muistan hänet erityisesti Jillin roolista Sergio Leonen Huuliharppukostajasta. Erityisen ikimuistoinen on kohtaus kun Jill saapuu junalla, ja me katsojina tiedetään mitä sitä ennen on tapahtunut. Hänen katsoessaan kelloon iloinen musiikki taustalla vaimenee, ja pian hän alkaakin jossain sisimmässään aavistamaan miksi kukaan ei tullutkaan asemalle vastaan. 

Olen jo kauan sitten tehnyt saman tulkinnan minkä varmasti moni muukin: asemakohtauksen täytyy olla viittaus Lumièren veljesten elokuvaan Juna saapuu asemalle vuodelta 1895. Kun tänään jälleen katsoin kyseisen kohtauksen Huuliharppukostajasta, niin tuntui siltä että löysin siitä jälleen jotain minulle uutta. Seuraavaksi kun Jill astuu hevosvaunun kyytiin, niin hän pyytää kuskia ajamaan Sweetwateriin - MacBainin tilalle. Kuskin ymmärrettyä minne, hän alkaa nauramaan räkäisesti, ja toteaa että vain MacBainin kaltainen hullu irlantilainen voi kutsua sitä kuivaa erämaata Sweetwateriksi eli makeaksi vedeksi. Miksi niin monista lännenelokuvista tuttu Monument Valley esitellään juuri sen keskustelun jatkeeksi? Ehkä siksi että se on täydellinen vertauskuva. Monument Valleyn merkitys villin lännen historiassa kun perustui täysin elokuvantekijöiden mielikuvitukseen, ei todellisuuteen. Italialaisella Sergio Leonella on varmasti ollut varsinkin irlantilaistaustaisen John Fordin elokuvien kautta myyttinen kuva villistä lännestä, ja sitä kuvaa Leone on halunnut omissa elokuvissaan perata. Siinä on onkin minun mielestäni onnistunut mestarillisesti. En tiedä toista elokuvaa jossa unelmien ja todellisuuden kohtaamista osattaisiin kuvata yhtä kauniisti ja runollisesti. 

Ei muuten äkkiseltään tule tuolta aikakaudelta myöskään mieleen toista lännenelokuvaa, jonka keskeisessä pääosassa olisi nainen. Suomenkielinen nimi on ainakin minua johtanut harhaan. Nimittäin muistan hyvin mikä minua eniten yllätti, kun näin leffan ensimmäistä kertaa noin 30 vuotta sitten: se että kyseinen huuliharppukostaja ei olekaan sillä tavalla perinteisesti pääosassa niin kuin olin kuvitellut. Pidin kovasti siitä kun enemmän pääosassa olikin nainen. Leone ei tainnut ottaa vaikutteita raamatusta. Ottaen huomioon että raamatussa käsittääkseni suurin osa perisyntisistä on naisia. Minusta siinä on edelleen jotain hyvin kaunista millaisena hahmona Jill kuvataan: prostituoituna joka on hieno nainen. Miksi hänen pitäisi kantaa synnin taakkaa sen enempää kuin kenenkään muunkaan. 

Kepeät mullat.

Mihin valmistaudut, kun haluat rauhaa?

Koomikko Iikka Kivellä on minun mielestäni ollut paljon hyviä ja asiallisesti perusteltuja näkökulmia. Hän on puhunut paljon hyvää esimerkiksi ympäristönsuojelun ja aktivismin puolesta. Ja esittänyt asiallista kritiikkiä Suomen hallituksen häpeällisestä toimintakyvyttömyydestä. Muun muassa puuttua Gazassa parasta aikaa tapahtuvaan kansanmurhaan.

Myös Kiven militaristisista näkökulmista on ollut selviä merkkejä jo aiemminkin, mutta viime viikonloppuna hän onnistui somessa minut hieman yllättämään. En osannut arvata miten avoimesti hän voisi kannattaa sitä, että Naton tulisi kyselemättä ampua alas jokainen venäläiskone, joka piipahtaa Nato-maan ilmatilassa. Hän nähtävästi ei pidä lentäjien ja hävittäjien alas ampumista droonien alas ampumista kummempana, eikä kutsuisi sellaista provosoitumiseksi vaan itsepuolustukseksi. Kivi myös avoimesti ihmettelee mitä hyötyä diplomatiasta tässä tapauksessa on. Hän selvästi maalailee mielikuvia siitä kuinka mekin päästään pian kokeilemaan sotimista Venäjän kanssa. Suora lainaus: "Sitten tapellaan, jos sitä kerran haluavat. Sodan välttely keinolla millä hyvänsä ei Venäjän kohdalla toimi, onhan se nähty.". Kun joku toinen kutsuu hävittäjien alas ampumista äärimmäiseksi keinoksi, niin siihen näkökulmaan Kivi suhtautuu jonkin sortin naurettavuutena. On minusta hieman yllättävää, kun hän ei näe mahdollisessa provokaatioon vastaamisessa mitään sen suurempaa eskalaation riskiä. Puhuu siitä pikemminkin jonkinlaisena elämämme tilaisuutena johon tulisi vaan tarttua. Syvästi hämmästelen myös Kiven ja muiden keskusteluun osallistuvien suhtautumista Putinin ydinaseella uhkailuun. Kutsuvat sitä lataamattomaksi aseeksi, ja painottavat miten epätodennäköistä sen käyttö heidän mielestään on. En tiedä miksi he niin kovasti uskovat nimen omaan siihen, että Putin ainoastaan uhkailee. Maailmassa on niin paljon ydinaseita, että kaiken elämän voi täältä tuhota moninkertaisesti. Joka muuta väittää, on vieraantunut todellisuudesta. Ydinaseella uhkailu kenties on lataamaton ase, mutta ydinase itsessään on ollut ladattu ase niin kauan kuin se on ollut olemassa. Halusivat he sitä tai eivät. Myös vahingon mahdollisuus on syytä ottaa huomioon, ja palauttaa mieleen läheltä piti tilanteet. Vaikka muuta väitetään, Putinin päätös hyökätä Ukrainaan oli itse asiassa järjenvastainen. Me tiedämme sen, ja on muitakin aivan selviä merkkejä siitä, että Putin joko ei käsitä tai ei välitä siitä, miten massiivista tuhoa ja kärsimystä hän saa aikaiseksi. Miksi siis olisi johdonmukaista odottaa Putinilta erityisen rationaalista harkintaa myöskään ydinaseen käytön suhteen? Miksi vähätellä ydinaseen käytön riskiä, kun se riski aivan selvästi on todellinen? Iikka Kivi ei varmasti ole ainoa, joka aktiivisesti sekä vastustaa luonnon tuhoamista että näkee sotaan valmistautumisen jonkinlaisena melko ehdottomana välttämättömyytenä. Itse en suhtaudu sotaan valmistautumiseen lainkaan samalla tavalla. Enkä myöskään kuvittele sen tuovan mukanaan ensisijaisesti vain rauhaa ja vakautta, ja varsinkaan luonnon tarpeita en usko sen palvelevan lainkaan.

Sanoisin että harvassa on ihminen, joka ei ole koskaan kuullut näitä Flavius Vegetius Renatuksen kuuluisia sanoja: "Si vis pacem, para bellum - Kun haluat rauhaa, valmistaudu sotaan". Ja sanoisin että vielä harvemmassa on lainaus, joka tuoksahtaisi yhtä tunkkaiselta. Miksi emme valmistautuisi diplomatiaan? Miksi emme valmistautuisi rauhaan? Tottakai diplomatian saavuttaminen varsinkin Venäjän kanssa kuulostaa nyt kaukaiselta, mutta onko jokin järkeen käyvä syy miksi siihen ei lainkaan tulisi edes pyrkiä? En keksi ainuttakaan. Enkä varsinkaan usko löytäväni kysymykseeni vastausta 300-luvulla eläneeltä roomalaiselta sotilasteoreetikolta, jonka elämästä en tiedä juuri mitään. Jos jokin on este diplomatian ja rauhan pyrkimyksille, niin kaiken järjen mukaan ei ainakaan tosiasioiden tunnustaminen. On siis nähdäkseni täysin mahdollista toimia diplomaattisesti ja samaan aikaan esimerkiksi tunnustaa, että Putin on kansainvälisesti etsintäkuulutettu sotarikollinen, joka pitää saada vastuuseen. 

Lopuksi taidemaalari Auguste Renoirin pojan ja elokuvaohjaaja Jean Renoirin edelleen raikkaat ja toivoa herättävät näkökulmat. Hän yritti estää sodan syttymisen elokuvallaan Suuri illuusio, joka valmistui 1937. Pian toinen maailmansota kuitenkin syttyi, ja myöhemmin Renoir tunnusti ettei elokuvalla ole sellaista voimaa, mikä voisi poistaa sodan maailmasta. Mutta hän sentään omissa olosuhteissaan teki edes jotain. Hän sentään ei aivan petteri orpona seurannut kansanmurhaa tumput suorana sivusta. Renoirin mukaan nimenomaan sota on illuusioista suurin. On hyvä kysymys miksi valmistautua nimenomaan ihmisen keksinnöistä suurimpaan järjettömyyteen? Miksi ylipäätänsä valmistautua mihinkään sellaiseen, minkä tosiasiassa tietää ensisijaisesti edustavan toiveita jotka eivät koskaan toteudu ja lupauksia joita ei koskaan täytetä?

Anaalitappi Kotkan pyrstössä

Taiteen polut ovat tutkimusmatkoja jotka yllättävät. Vaikka Nord Streamin muistomerkki tunnetusti onkin eräänlainen anaalitappi Kotkan pyrstössä, niin siitä huolimatta Nord Streamia esittävä pienoismallini on menossa jo toiseen kansainväliseen näyttelyyn. Mukavaa jatkaa teosta hieman pidemmälle jokaisessa näyttelyssä. Paikan päällä Lyypekissä lisään kokonaisuuteen enemmän luonnosta löytämiäni materiaaleja. Tänään olen myös kirjoittanut purkua varten pakkausohjeita lyypekkiläisille, ja mieleeni tuli jälleen yksi perustettavan bändin nimi: Moos und Stock - Sammal ja Keppi. Ja koska pienoismallini on sen mallinen, että se kuvainnollisesti vajoaa maan alle, niin sehän muodostaa siihen sellaisen akustiikan, että sitä voisi hyvin soittaa parilla oksan pätkällä sillä tavalla ksylofonimaisesti.

Suomi mainittu

Nähtävästi Saksassa ymmärretään hyvin mitä Suomen hallituksessa tapahtuu. Aivan oikeutetusti saksalainen Der Tagesspiegel -lehti käyttää ilmaisua Nazi-Skandale eli natsi-skandaalit. 

Vai onko joku jo unohtanut mistä kaikki alkoi 2023? Petteri Orpon hallituksen ensimmäinen elinkeinoministeri Vilhelm Junnilahan siis käytti vaalimainoksessaan samaa numeroyhdistelmää kuin uusnatsit. Koska hakaristejä tai muita vastaavia ideologisia symboleja ymmärrettävästi ei voi missä tahansa tilanteessa käyttää, niin ei ole lainkaan yllättävää kun uusnatsit korvaavat symbolit numerosarjalla 14/88. Pieni kertaus mitä se tarkoittaa: 14 = Lauseessa neljätoista sanaa = We must secure the existence of our people and a future for white children. Suomeksi = Meidän täytyy turvata kansamme olemassaolo ja valkoisten lastemme tulevaisuus. 88 = Kaksi kertaa latinalaisten aakkosten kahdeksas kirjain = HH = Heil Hitler. Onko jonkun mielestä edelleen vain sattumaa, kun 14/88 ilmestyy perussuomalaisen ehdokkaan vaalimainokseen? Vilhelm Junnila kyllä itse ymmärsi erota, mutta sitä ennen hän sai äänestyksessä eduskunnan luottamuksen! 

Aivan yhtä oikeutetusti Der Tagesspiegel käyttää ilmaisua verschwörungstheorie eli salaliittoteoria. Koska tottahan se on, että valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on toistuvasti levittänyt äärioikeistolaista salaliittoteoriaa puhumalla väestönvaihdosta. Jatkuvasti ihmisarvoa halventavaa puhetta, täysin paikkansa pitämättömien väitteiden levittämistä ja rasismikohua toisensa perään. Ja mitä tekee Suomen pääministeri? Puhuu pehmoisia hänkin, ehkä hieman nuhtelee, mutta katsoo lopulta aina läpi sormien ja sallii kaiken sen tapahtua. Ei ihme kun saa kansainvälistä näkyvyyttä. 

Häpeällistä.

Wir sehen uns in Lübeck

Tänään purettiin kahdesta Dialog / Dialogi 5::5 -näyttelyistä ensimmäinen, ja Kotkan Haukkavuoren näkötorni sulkeutui tältä kesältä. Ja kuten kuvasta näkyy: tunsin itseni niin pieneksi että mahduin omaan pienoismalliini. Denkmal der Kriegsfinanzierung - Sodan rahoituksen muistomerkki sekä valokuvateokseni Nord Stream ja Nord Stream 2 kuivuvat tällä hetkellä Kotkan Hovilassa.

Danke schön Susanne Adler, Renate U. Schürmeyer, Sebastian Schroeder, Bettina Thierig, Christine Rudolf. Kiitos paljon Aleksandra Kulonen, Udi Salmiaitta, Juha Metso, Olli Mantere, Ekateriina  Kosonen, Filipp Diatchenko Jasenovich. Ja kiitokset kaikille näyttelyssä kävijöille!

Lokakuussa matkustamme laivalla ripustamaan seuraavaa näyttelyämme. Nähdään Lyypekissä! Wir sehen uns in Lübeck!

Kotkassa elokuvia ihmisoikeuksista

Toissa iltana tuntui hieman ahdistavalta, kun katsoin a-studiota. Vaalilupaukset pettäneet äärioikeistolaiset olivat jälleen päässeet ääneen, ja tuttuun tyylinsä syyttivät omista aikaansaannoksistaan maahanmuuttajia ja pakolaisia. Ensin puolueen puheenjohtaja Purra levittää äärioikeistolaista salaliittoteoriaa, ja sen perään varapuheenjohtaja Keskisarja laukoo suorassa lähetyksessä ihmisarvoa halventavia rasistisia kommenttejaan, välittämättä faktoista tuon taivaallista. Nähtävästi mitä tahansa satuja saavat kertoa, ja pääministeri Orpo vaan katselee läpi sormien. 

Sen jälkeen tuntuikin erityisen hienolta päästä katsomaan elokuvia, joissa fasistien sijaan ääneen pääsevätkin he, joiden ääntä ei niin usein kuulla: romanityttö jota virallinen sijaisäiti kohtelee väkivaltaisesti, murhasta syytetty jolta korruptoitunut instituutio vie mahdollisuuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin jne. Kotkan Ihmisoikeus elokuvafestivaalilla tarjotaan tilaa tarinoille, jotka ylittävät rajat, kielet ja kulttuurit. Katsoin eilen kaikki festivaalin elokuvat, jotka esitettiin Triossa. Olivat tosi hyviä ja vielä ilmaisia. Huomenna myös menen katsomaan. Vahva suositus. Jos et pääse paikan päälle, voit sunnuntaina katsoa leffoja verkkonäytöksinä osoitteessa www.kotkahrff.fi.

Ja huom! Tarjolla mahdollisesti myös Lokki -varjominileffafest! Säävarauksella. Siellä ohjelmistoon kuuluu dokumenttielokuvani Viimeinen juhla Krimillä sekä kaksi Heli Valkaman ja minun yhteisteosta: Akustiikkatestaaja + Kiviplaneetta.

Päättömät kättelijät, luonnos, 17.8.2025 💙 💛

Illan elokuvaksi valikoitui nostalgisesti Contact - Ensimmäinen yhteys vuodelta 1997. Tänään minulla ei ole mahdollisuutta matkustaa Cinema Olema ateljéni sali ykköseen katsomaan yhteyttä vhs-versiona. Joudun siis tyytymään kotona katseluun ja ensimmäiseen koskaan ostamaani dvd-levyyn. Jodie Foster oli 16-vuotiaan Mikon suurin sankari. Taisin kuvitella, että hän on oikeassakin elämässä kuin esittämänsä Eleanor Ellie Arroway: loputtoman utelias humanisti, joka perustaa maailmankäsityksensä tieteeseen ja tutkimukseen.

Vaikeinta taiteilijan työssä

2017 Taidelaitos Haihatuksessa tehtiin kaikille residenssitaiteilijoille sama haastattelu. Myös minulle. Kysyttiin taiteilijana olemisen hyviä ja huonoja puolia. Kerroin että hienointa taiteilijan työssä on tehdä jotain itselleen merkityksellistä, ja huomata kun joku muukin saa siitä jotain. Ja että vaikeinta taiteilijan työssä on pestä siveltimet ja hyväksyä että ei voi jatkaa enää pidemmälle. Siltä minusta todella tuntui, ja olen sen jälkeen soveltanut omaa vastaustani esimerkiksi ansioluetteloni tiivistelmässä, koska ne tuntuivat niin itseäni kuvaavilta sanoilta. 

Nyt minusta tuntuu siltä kuin vastausta pitäisi päivittää. Koska on jotain paljon vaikeampaa kuin lopettaminen. Aloittaminen. Tai miten sen nyt ottaa. Ensin pitää tietysti lopettaa vitkuttelu, jotta voi aloittaa aloittamisen. Se on hirvittävän vaikeaa. Niin vaikea että olen tarvinnut siihen ammattiapua, muun muassa siihen. Kelan tukemana kolmen vuoden ajan sain ihan hyvää apua psykoterapiasta, mutta eihän sillä koko ongelma tietenkään poistunut. Kerran näin elokuvan jossa Harvey Keitelin esittämä kirjailija vitkutteli 20 vuotta ennen kuin pystyi aloittamaan uuden kirjan kirjoittamisen. Hänen esittämässä hahmossa ja hänen alkukantaisissa peloissaan oli jotain mihin pystyin samaistumaan. Minulla oli nuorempana kahdeksan vuoden ajan Plan-kummilapsi Ghanassa. Sain häneltä joskus kirjeitä, ja se tuntui minusta todella liikuttavalta. Aina halusin kirjoittaa hänelle takaisin, kerran ostin värikynät jotka halusin lähettää hänelle. Mutta jostain syystä en pystynyt toimimaan niin kuin olisin itse halunnut. En siis lopulta koskaan kirjoittanut hänelle, ja se tuntui minusta aina todella surulliselta. En myöskään koskaan ymmärtänyt mikä minua varsinaisesti pelotti ja miksi toimin kuten toimin. En täysin ymmärrä edelleenkään. Ymmärrän lähinnä vain sen, että ihmisen kyky ajatella rationaalisesti ei mitenkään automaattisesti ohjaile hänen käyttäytymistään. Kun olin aloittamassa ensimmäisen oman dokumenttielokuvani / videoteokseni Viimeinen juhla Krimillä leikkaamista, niin päätinkin siirtää aloittamista seuraavaan päivään. Sitten seuraavaan päivään. Pian huomasinkin että vitkutteluun oli kulunut kuukausi. Niin paljon aloittaminen minua pelotti, että keksin minkä tahansa syyn jotta ei tarvitsisi. Pelkäsin tunnetta. Sitä kuinka äärimmäisen itsekriittisiksi ja toivottomiksi ajatukseni ja tuntemukseni saattavat muuttua. Sellaisten tuntemusten kohtaaminen on niin ahdistavaa, että sitä haluaa vältellä viimeiseen asti. Tekemisen tarttuu vasta siinä vaiheessa kun on pakko. Jos en olisi saanut kyseisen teoksen toteuttamiseen työskentelyapurahaa, niin hyvin todennäköisesti olisin aina vaan siirtänyt sen tekemistä myöhemmäksi, ja lopulta se olisi jäänyt kokonaan tekemättä. Kaikki taiteelliset projektit eivät toteudu "tavalla tai toiselle". On useita teoksiani, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt. Siitä syystä että kukaan ei ole koskaan asettanut niiden tekemiselle "pakkoa". Ehkä taiteilijan työssä vaikeinta onkin oppia elämään pelkojensa kanssa. Se että tulee taloudellisesti toimeen on haastavaa, mutta jos ei tule itsensä kanssa toimeen, niin se vasta haastavaa onkin.

On tekemisen välttelemisessä on myös hyvät puolensa. Kun esimerkiksi alan kirjoittamaan vain vältelläkseni maalaamisen aloittamista, niin huomaan että kirjoittaminen sujuu. Mutta oikeasti haluaisin niin paljon enemmän vaan piirtää ja maalata. Eli ehkä minun pitää vaan yrittää keksiä itselleni jotain sellaista tekemistä, josta en lainkaan pidä. Jotta voin vältellä sitä. Sitten piirtäminen ja maalaaminen kenties alkaa taas sujua paremmin, kun sen tekee välttelemisen ilosta.

En tiiä. Ateljéssa näyttää tänään tältä. Oli kiva käydä taas saunassa tänään, ja juoda persikan makuiset sauna-jääteet. Tulin puhtaaksi ja jäätee maistui hyvältä.

Johtaako fasisti vai seuraako hän sivusta?

Jussi Halla-ahon haastatteluihin perustuva elämäkerta julkaistaan pian. Hän itse on ennakkoon arvioinut, että kirja ei tule saamaan hyviä arvosteluja mediassa, koska kaikki kirjassa esitetyt tiedot pitävät paikkansa. 

Entä jos kyseinen kirja todella saisikin mediassa valtavan murska-arvostelun? Entä jos sosiaalisen median lisäksi myös perinteinen media todella olisikin asenteeltaan nimenomaan häntä ja perussuomalaisia kohtaan niin vihamielinen kuin Jussi Halla-aho toistuvasti antaa ymmärtää? Eikö siinä tapauksessa hänen poliittisen kantansa ja linjansa mukaista olisi tehdä myös elämäkertaa julkisesti arvostelevista rikosilmoitukset, jotta voisi jälleen selvittää missä kulkevat leimaavien sanomisten rajat? Juuri sehän oli hänen perustelunsa tehdä rikosilmoitukset koomikosta ja vihreiden varavaltuutetusta, joten miksi ei myös median edustajista? Absurdia tässä kaikessa tottakai on se miten nykyinen Eduskunnan puhemies itse käyttää omaa sananvapauttaan. Hän on kirjoittanut fantasioistaan ampua homoseksuaalia päähän. Hän on kertonut erittäin rasistiseen tyyliin kuinka raiskaaminen on hänen mielestään iloinen asia. Ne ovat sanoja, joita hän ei ole koskaan julkisesti pahoitellut tai sanoutunut niistä irti. 

Entä miksi juuri nämä kaksi valokuvaa juuri tähän blogikirjoitukseen? Koska on järkyttävää kun Suomi rikkoo ilmastolakia, tekee politiikkaa joka johtaa ruokapulaan, makean veden loppumiseen ja lajien sukupuuttoon tällä vuosisadalla. Mutta se on sentään jotain, kun median välityksellä voimme seurata asiaan tyytymättömien mielenilmausta ylimmän demokraattisen hallintoelimen portailta. On sentään hetkiä jolloin myös fasistin on vuoro seurata hiljaa sivusta, kun sananvapaus toteutuu.

Scholasticide

eli etninen puhdistus, jossa koulutusjärjestelmä ja sen edellytykset pyritään tuhoamaan

Eilen illalla katsoin Sanna Marinin IG-tililtä hänen uusimman päivityksensä: videon jossa hän puhui Ukrainan jälleenrakennuskonferenssissa Roomassa. Hän painotti muun muassa koulutuksen tärkeyttä ja sitä kuinka naiset ovat keskeinen osa Ukrainan talouden elpymisessä. Minusta hän puhui asiaa. Slava Ukraini! 🇺🇦 

Kaiken järjen mukaan koulutus on varmasti tärkeää myös gazalaisille ja Gazan jälleenrakentamiselle. Ja uskon että siitä Marin on varmasti samaa mieltä, mutta kerrataanpa hieman muita tuoreita uutisia sekä lähihistoriaa. Marinin nykyisen työnantajan Tony Blair Instituutin työntekijöitä on hiljattain osallistunut Gazan etnisen puhdistuksen suunnitteluun. Samaan aikaan kun Israel suorittaa Gazassa kansanmurhaa. Uutinen ei ollut yllättävä. Tony Blairin osallisuus irakilaisten siviilien surmaamiseen 2003 on kiistatonta. Hän on sotarikollinen. Ihmisoikeuksia polkeva Saudi-Arabia, sen nykyinen pääministeri ja kruununprinssi Muhammad bin Salman on mahdollisesti osallinen toimittaja Jamal Khashoggin paloittelumurhaan 2018. Jo kyseisen murhasta epäilyksen olisi voinut kuvitella olevan yksi este tehdä yhteistyötä Saudi-Arabian kanssa. Tony Blair Instituutille se ei osoittautunut esteeksi. Saudi-Arabia ja Tony Blair Instituutti ovat siis rahaa virtaavassa ja toisiaan hyödyntävässä suhteessa. Ja sen olisi voinut kuvitella olevan yksi este ottaa vastaan työpaikka kyseisen instituutin strategisena neuvonantajana. Sanna Marinille se ei osoittautunut esteeksi. Surullista.

Tätä taustaa vasten en voi olla mielikuvittelematta vaihtoehtoisia todellisuuksia siitä, millaisen puheen Sanna Marin vastaavasti pitäisi Gazan jälleenrakennuskonferenssissa? Jos mielikuvitellaan, että sellainen järjestettäisiin sanotaan vaikkapa Brysselissä? Miten "jälleenrakentaminen" ylipäätänsä sellaisessa kontekstissa ymmärrettäisiin? Olisiko niin, että suurin piirtein kaikki osallistujat ymmärtäisivät jälleenrakentamisen itse asiassa tarkoittavan etnistä puhdistusta? Vai olisiko niin, että jälleenrakentaminen todella tarkoittaisi jälleenrakentamista, niin että suunnitelma Lähi-idän Rivierasta olisi vain muisto? Haluan uskoa jälkimmäiseen. Mutta en tiedä osallistuisiko entinen pääministerimme sellaiseen konferenssiin? Veikkaan että ei ainakaan nykyisen työnantajansa edustajana.

Joka tapauksessa ja kaikesta kauheudesta huolimatta, jonkinlainen toivo ehdottomasti herää tästä artikkelista ja gazalaisten opiskelijoiden sinnikkyydestä. Jutussa haastatellaan gazalaisen yliopiston professoria Ahmed Abu Shabania, joka opettaa etänä Kanadasta käsin. Hänen mukaansa Suomesta ei Gazan yliopistoille tukea heru (!). He kuitenkin saavat rahallista tukea korkeakouluista muun muassa Yhdysvalloista, Britanniasta ja eri puolilta Eurooppaa. Trumpia he eivät tarvitse suunnittelemaan Gazan tulevaisuutta, mutta valitettavasti toistaiseksi elämme maailmassa jossa Trumpin, Netanjahun ja Putinin kaltaiset narsistit voivat päästä valtaan. Toiset näytösluontoisesti ja vilpillisesti, toiset täysin laillisesti ja demokraattisesti. Enkä tiedä kumpi on kamalampaa. Sen tiedän että kaikki kolme edellä mainittua autoritääristä johtajaa kykenevät mitä alhaisimpiin tekoihin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Mutta hekään eivät kokonaiselta kansalta onnistu riistämään oppimisen halua.

Se on jotain. Vapaa Palestiina! 🇵🇸

Dialog / Dialogi 5::5

Viiden kotkalaislähtöisen ja viiden lyypekkiläisen taiteilijan näyttely Dialog / Dialogi 5::5 on esillä Haukkavuoren näkötornissa Kotkassa 31.8.2025 saakka. Kotkan ja Lyypekin välille on vuosikymmenten ajan rakennettu siltoja kulttuurin, ihmisten ja vuorovaikutuksen kautta.

Esillä on pienoismallini Denkmal der Kriegsfinanzierung - Sodan rahoituksen muistomerkki sekä valokuvateokseni Nord Stream ja Nord Stream 2. Ne löytyvät ylimmästä ja toiseksi ylimmästä kerroksesta. Teosten aiheena on sota ja energiapolitiikka. Valokuvateokset olen ottanut aidon Nord Stream-kaasuputken sisältä. Minun utopiani on, että laittoman hyökkäyssodan rahoitus on jonain päivänä vain muisto. Se ei ole todellisuutta nyt, mutta mikään ei estä unelmoimasta.

Näyttelyssä mukana: Kotkasta: Aleksandra Kulonen, Udi Salmiaitta, Juha Metso, Mikko Kallavuo ja Olli Mantere. Lyypekistä: Susanne Adler, Renate U. Schürmeyer, Sebastian Schroeder, Bettina Thierig ja Christine Rudolf.

 

Haukkavuoren Näkötorni
Keskuskatu 51, 48100 Kotka
Avoinna: ti-la: klo 12:00-18:00

Kuvittele. Se on helppoa jos kokeilet.

Unkarin hallitus on kieltänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen julkiset tapahtumat, mutta paikallisten järjestäjien arvioiden mukaan noin 200 000 osallistui Pride-kulkueeseen Unkarissa. Tuntuu niin hienolta kun vihamielisyydelle löytyy myös vastavoimaa! Silloin vakuuttuu siitä, että maailmassa on muutakin kuin voiman ja vallankäytön katteetonta ihailua, imelee autoritääristen johtajien mielistelyä, sotarikollisten hännystelyä ja kansanmurhan normalisointia. 

🏳️‍🌈

Eilen katsoin Ylen erikoisuutislähetystä jossa grafiikan avulla havainnollistettiin kuinka bunkkerin­murtaja­pommit liike-energian avulla pureutuvat noin 60 metriä maan alle ennen kuin räjähtävät. Uskon että sain hyvän käsityksen siitä kuinka kyseisillä pommeilla on tarkoitus tuhota maanalaista uraanin rikastusta. Sen sijaan minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka Yhdysvaltojen laittomat iskut kolmeen Iranin ydinlaitokseen voisivat tuoda Iraniin demokratiaa ja ihmisoikeuksia? Sitä minulle kukaan ei havainnollistanut grafiikan avulla.