Suomi on tänään päättänyt irtautua Ottawan miinankieltosopimuksesta. Eli kansainvälisen sopimusjärjestelmän horjuttaminen alkaa nyt toden teolla. Varsinkin jos Suomi ei linjaa maastavientikieltoja ja alkaa lisäämään maamiinojen määrää muissakin maissa. Sellainen olisi liiketoimintaa siviiliuhrien kustannuksella, ja on mahdollista että niitä uhreja on joskus tulevaisuudessa valtavasti. Miten historiasta voisi olla sitä oppimatta? Miten edellä mainittuja tulevaisuuden skenaarioita voisi olla huomioimatta silloin kun äänestää sopimuksesta lähtemisen puolesta? Sitä jaksan ihmetellä. Sen argumentin vielä ymmärrän, että Suomen pitää valmistautua puolustukseen. Mutta sitä en ymmärrä, miksi päätöksien todennäköisistä seuraamuksista ei haluta edes keskustella? 

Samana päivänä surullisten uutisten lisäksi hyviäkin uutisia Arkadianmäeltä. Eduskunta on tänään hyväksynyt saamelaiskäräjälain uudistuksen. Vihdoinkin. Saamelaiset ovat olleet täällä kauan ennen meitä, he ovat Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa. Joten on vähintään kohtuullista, että vastaisuudessa heillä on oikeus itse määritellä saamelaisuus sekä päättää ketkä ovat äänioikeutettuja saamelaiskäräjien vaaleissa. Hieno juttu. 

Uutisen voi lukea täältä.