On ollut minulle todella silmiä avaavaa se millaisilla argumenteilla Amirkhania puolustetaan oikeudessa. Sitä mieluummin haluaisi elää sellaisessa kuvitelmassa, että näin rakenteellinen naisviha ei enää olisi todellisuutta 2020-luvun Suomessa. Valitettavasti se on todellisuutta. Kaikki tämä suututtaa ja tuntuu niin surulliselta, mutta yhtä aikaa siitä herää jokin toivon pilkahdus ja valtava arvostus Mira Luotia kohtaan. Onneksi on hänen kaltaisiaan rohkeita ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti suostuvat oikeudenkäyntiin avoimin ovin, altistavat itsensä myös julkiselle nöyryytykselle, ja avaavat meille kauhistuttavan näkymän suomalaiseen seksuaalirikosoikeudenkäyntiin. Auttaa myös ainutlaatuisella tavalla ymmärtämään uhreja jotka eivät kykene samaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti