Pakkohan tämä oli tänään laittaa soimaan. Voi kenties kuulostaa yllättävältä, mutta tämä todella on suosikkibiisini aivan varhaislapsuudestani.
Muistot musiikkivideosta ja kappaleen esityksestä jossakin tv-ohjelmassa ovat minulle yhtä aikaa sekä todella elävät että hähmäiset. Se ei ole mikään ihme ottaen huomioon, että olin kaksivuotias kun Total Eclipse of the Heart julkaistiin. Tavallaan tämä ei ole verrattavissa mihinkään muuhun suosikkibiisini, koska tämä on ensimmäinen kappale jonka muistan koskaan kuulleeni. Ei siis todennäköisesti suinkaan ensimmäinen jonka olen kuullut, mutta ensimmäinen jonka pystyn selvästi muistamaan. Mikään muu kappale ei siis onnistu viemään minua ajassa yhtä kauas taaksepäin ja edustamaan minulle samankaltaista nostalgiaa.
Musiikilla on ihmeellinen voima. Minusta on aina tuntunut hyvin merkitykselliseltä kun pystyy muistamaan. Eikä ainoastaan musiikkia. Tätä kuunnellessani kun muistot omasta varhaislapsuudestani palautuvat aina mieleen. En osaa aivan aukottomasti selittää itselleni miksi jotkut tietyt elämäni tapahtumat yhdistän mielessäni juuri tähän kappaleeseen, mutta on sen täytynyt meillä kotona soida radiosta useasti. Olisi oma tarinansa muistella kaikkea sitä, mutta muistelen joskus toiste.
Kepeät mullat Bonnielle. Kiitos musiikistasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti